Piian ja Timon häämatka

Piian ja Timon häämatka Thaimaan Phukettiin 1.-15.4. 2007

Ajatuksia ja huomioita paikallisesta liikennekulttuurista

Olemme nyt viettäneet Phuketin saarella kolme päivää. Väestön määrä täällä on n. 314 000 ja veikkaan, että tämän määrän suurin yksittäinen rajoittava tekijä on liikenne.

Olen nyt näiden päivien aikana yrittänyt selvittää, kuinka se toimii... Täällähän on siis vasemmanpuoleinen liikenne, joka siis tarkoittaa sitä, että kuljettaja istuu pelkääjän paikalla. Autot tulevat useammin vastaan tien vasemmassa reunassa, kuin oikeassa ja ohittaminen suoritetaan aivan kummalta puolen vaan.

Yritettyäni selvästikin täysin oma-alotteisesti jäädä auton, moottoripyörän, polkupyörän ja muutaman muun kulkuneuvon alle, olen tehnyt mm. seuraavia havaintoja töötin käytöstä:

Tööttääminen täällä yleensä tarkoittaa "hei, menen ohi", "mene vaan", "huomaa minut", "terve kaveri" tai "tarvitsetko kalaa, taxin, hedelmiä tai bussin". Se, mitä tööttääminen yleensä yllättäen ei tarkoita, on "hei, aion ajaa päällesi". (Ilmeisesti tämä onnistuu paremmin tööttäämättä)

Tööttäämisestä mainittakoon kuitenkin,että se ei ole eteläeurooppalaisen tyylistä torven huudatusta, vaan hyvin vieno pieni töräys. Tervehtiessä saatetaan töötätä vähän vapaammin.

Tällainen keskivertoturisti siis meinaa päästä hengestään lähinnä sen takia, että reagoi torven soittamiseen täysin väärin ja muuttaa suuntaa, pysähtyy tai tekee jotain muuta yhtä typerää. Täällä kun tiellä ei jätetä turhia rakoja, niin muutaman sentin virheliike saattaa aiheuttaa pahaa jälkeä.

Myös vilkun käyttö on osoittautunut hyvin mielenkiintoiseksi. Risteyksissä vilkkua käytetään harvoin. Silloin se yleensä osoittaa ensimmäisen suunnan johon käännyttiin, eli esim. "Vilkutan oikealle koska kääntyäkseni vasemmalle otin vauhtia vastaantulevien kaistalta." Risteyksissä ei myöskään yleensä koskaan turhia hidastella, saatikka pysähdytä odottamaan vuoroa, vaan ensin käännytään ja survotaan kulkuneuvo menosuuntaan. Tämän jälkeen ruvetaan sovittelemaan tarpeen mukaan. Tästä aiheutuu se, että kaksikaistaisella tiellä kolme autoa yhteen suuntaan ja pari moottoripyörää toiseen on ihan ok ja jos satut kävelemään metrin päässä tien laidasta, niin seuraava motoristi ohittaa sinut todennäköisesti penkan puolelta... niin ja tässä tilanteessa vilkkua ei tietysti yleensä käytetä.

Useasti vilkut käännetään päälle myös silloin, kun ei olla kääntymässä mihinkään. Tämä logiikka on kuitenkin vielä selvityksen alla...

Lisäys: Eräällä taksikuskillamme oli taipumus vilkutella jatkuvasti yhden vilkauksen kumpaankin suuntaan. Logiikka ei vieläkään selvillä...

Paikalliset kuskit tiettävästi ovat suhteellisen uskovaista kansaa ihan syystä. Monella roikkuu taustapeilissä niin paljon Buddhalaista rihkamaa, että jollei sillä liikenteen jumala tule tyytyväiseksi, niin näkökentän se ainakin pimentää. Uskallusta ilmeisesti monesti haetaan myös pullosta, mutta matkaopas kuitenkin opasti jotta viinaspäissään ajelu on täällä ihan yhtä kiellettyä kuin Suomessakin, vaikka paikalliset muuta väittäisivätkin. Heti ensimmäisellä taxikuskillamme kuitenkin oli jo puolikas wishkypullo kotoisasti käden ulottuvilla.

Sananen ruoasta ja ruokailusta

Thaimaalaista ruokaa ei turhaan kehuta. Sitä saa joka paikasta ja se on pääasiallisesti erinomaista. Veitsiä pidetään aseina, joten niiden paikka ei ole ruokapöydässä. Useimmiten ruokailu suoritetaankin haarukalla ja lusikalla. Muita havaittuja poikkeamia on, että tarjoilija tuppaa odottamaan vieressä, kun yrität valita listan lukuisista herkuista juuri sen mieluisimman. Suomalaiseen tapaan tottuneelle tämä on alkuunsa hieman kiusallista. Meitä onnisti, ja saimme useimmiten sitä mitä tilasimmekin, mutta lukuisien lähteiden mukaan on mahdollista saada yllätysannoksia joita paikalliset kutsuvat termillä "same same but different", tämä tietenkin leveän hymyn kera tarjoiltuna.

Sunnuntai 1.4.2007

Saavuimme lentokentältä hotellille bussilla. Matka kesti n. tunnin. Hotellille tullessamme matkatavaramme olivat jo paikalla ja hotellipoika kantoi ne huoneeseemme toivottaen hyvää häämatkaa.

Huoneessa meitä odotti hedelmäkori ja sänkymme ja ammeemme oli koristeltu ruusunlehdillä. Käsipyyhkeet oli taidokkaasti taiteltu sängylle joutseniksi. Ihasteltuamme aikamme totesimme olevamme nälkäisiä ja menimme hotellin ravintolaan syömään. Piia tilasi umpimähkään jonkun keiton, joka otti luulot pois aika äkkiä tulisuudellaan. Timo taas tilasi possunliha-annoksen (Moo thad krathiam prik thai) joka osoittautui taivaallisen hyväksi erikoisen valmistustapansa vuoksi. Emme malttaneet olla lähtemättä vielä hetkeksi kaupungille katsomaan paikkoja. Liikenne tosin aiheutti kohtuullisen määrän sydämen harhalyöntejä. Tultuamme takaisin törmäsimme asuntomme kolmanteen asukkiin, joka oli katossa killuva Gekko. Yritimme häiritä tätä salamavalolla, mutta taisi kaveri olla tottunut ukkosiin, kun ei viitsinyt edes silmää räpäyttää. Päätimme nimetä vieraamme Gekkoseksi.

Maanantai 2.4.2007

Aamulla vierailimme läheisessä pikkukaupassa vesiostoksilla. Täysin vailla käsitystä paikallisista hinnoista ostimme tusinan vesipulloja ja poistuimme tyytyväisinä kaupasta vain tajutaksemme myöhemmin, miksi kaupan mummo hymyili Niin leveästi; olimme juuri maksaneet yli kolminkertaisen hinnan, emmehän toki älynneet tinkiä, saatika ottaa selvää hinnoista etukäteen.

Raahattuamme vesilastin hotelliin päätimme lähteä oitis tutustumaan yhteen saaren kolmesta isosta ostoskeskuksesta.
Nostettuamme käteistä automaatilta hyppäsimme taksiin ja sovittuamme hinnasta alkoi matka kohti Big C:tä kauhunsekaisissa tunnelmissa, olihan liikenne jo havaittu kaoottiseksi joka suhteessa.
Suunnilleen Itäkeskuksen kokoinen Big C osoittautui shoppaajan paratiisiksi; sitä mitä ei ollut, ei tarvittu. Pyörimme ympäriinsä silmät kiiluen ja ei aikaakaan, kun jo suunnittelimme ison matkalaukun ostoa täysin vakavissamme. Löysimme sopivan hintaan 1103 baht, n. 23€.
Ostosten välissä ruokailimme MK-ketjun ravintolassa, jossa ruoan sai itse keittää/höyryttää pöydissä olevissa patahärveleissä. Aikamme touhua seurattuamme päädyimme kuitenkin tilaamaan valmiit annokset listalta. Opittua: iso annos todellakin on iso; niillä eväillä olisimme ruokkineet koko suvun. Paluumatka sujui taksilla jo varsin mallikkaasti, mutta Timolta meinasi hermot pettää, kun autoja ja muita kulkuneuvoja sinkoili joka suunnasta. Illalla pällistelimme maailman menoa paikallisesta näkövinkkelistä ja söimme äärimmäisen hyvää ruokaa paikallisessa Lobster-baarissa. Tiedoksi: pekoni ja jättiravun pyrstöt on maailman paras yhdistelmä! 7h shoppailua teki tehtävänsä, eikä unta tarvinnut odotella.

Tiistai 3.4.2007

Tänään singahdimme jo klo 6 aamupalalle. Kun vatsa oli täynnä, virta kuitenkin loppui ja painuimme takaisin nukkumaan.
Herättyämme uudelleen rupesimme miettimään, kuinka pyykin kanssa pitäisi toimia. Lähdimme kuitenkin matkalle varsin vaatimattoman laukun kanssa, eikä vaihtovaatteita vielä oltu liiemmin ehditty hankkia. Lähimmässä pesulassa emme löytäneet yhteistä kieltä, joten päätimme siirtää pyykkäämisen tuonnemmaksi. Aurinko paahtoi niin armottomasti, että oli pakko mennä kauppaan ostamaan vettä ja Timo halusi huurteisen oluen. Ostosten jälkeen totesimme, että ollaan nyt sitten kunnon pöljä-turisteja ja nautitaan juomat kaupan edessä rappusilla. Pelkäsimme kyllä hieman, että meidät tullaan ajamaan pois. Pian kauppias tulikin kaupasta ulos luoksemme, mutta ei suinkaan ajamaan pois, vaan kantamaan meille kunnon tuolit. On ne kulttuurierot vaan kummallisia...
Pyykkäyksen päätimme jättää häämatkan kunniaksi hotellin hommiksi, vaikka hieman tyyriimpää olisikin. Tuleepahan kerrankin pyykki puhtaana ja kuivana suoraan nenän eteen!

Myöhemmin menimme syömään internet- kahvilaan. Ruoka oli hyvää, mutta totesimme, että edes kahvilasta täällä ei saa oikeaa kahvia. Miltähän mahtaisi maistua murukahviespresso...

Illalla kävimme paikallisilla markkinoilla. Tingimme kaikkea kivaa kotiin viemisiksi ja söimme maissia ja kanapuikkoa. Matka jatkui apteekkiin ja sieltä vahingossa kylän pahimpaan turistirysään. Räätälien ja myyntimiesten hyperaktiivisesta toiminnasta huolimatta emme ostaneet pukua keneltäkään, vaan menimme kaupan kautta hotellin viereiseen pikku baariin ottamaan drinksut. Loppuillan istuimme omalla parvekkeella kuuntelemassa viidakon ääniä.

Keskiviikko 4.4.2007

Heräsimme jälleen aikaisin. Aamupalan jälkeen otimme hotellikuljetuksen rannalle. Vaikka suojakerroin oli 30, paloimme 3 tunnissa aika pahasti.
Ruokailu suoritettiin vaihteeksi toisen hotellin baarissa, johon meidät houkutteli ilmastointi sekä länsimainen WC. Tämä ylellisyys oli todella harvinaisuus, yleensä pöntön virkaa toimitti reikä lattiassa, tai n, 5cm korkea posliiniviritys. WC-paperi oli myös ilmeisen tuntematon käsite. Rantariehumisen ja syömisen uuvuttamina otimme tuk-tukin ja menimme hotellille ottamaan päiväunet.

Illalla päätimme lähteä Patongin alueen keskustaan Bangla Roadille, joka osoittautui pahimmaksi turistirysäksi mitä voi kuvitella (ainakaan tässä vaiheessa elämää) Räätäleitä ja kellokauppiaita väistellen menimme Rico's steak house & pizzeriaan syömään ruotsalaisia pihvejä jotka maksoivat 4 kertaa enemmän kuin paikallinen ruoka. Poikkesimme vielä jälkiruokadrinksulle brittiläiseen baariin, mutta tämän jälkeen kumpikin oli saanut jo täyden laidallisen kauppiaitten myyntipuheita ja päätimme karata äkkiä takaisin kotikylän turvaan. Matkat taittuivat tuk-tukeilla ja Piia pelkäsi niin maan vietävästi. :-)

Torstai 5.4.2007

Yritimme lähteä Lotus Centraliin shoppaamaan, mutta pienehkön "jees söör" keskustelun päätteeksi päädyimme Central Festivaliin. Tämän ostoskeskuksen parasta antia oli Sizzler-ravintola.Jo pelkkä salaattibuffet aiheutti silmien pyörittelyä ja syviä huokauksia; tuoreita hedelmiä, salaatteja, keittoja, nuudeleita, viiriäisen munia eri muodoissa, äyriäisiä, leikkeleitä etc. Kaikki aseteltuna tarjolle varsin näyttävästi. Pääruokana nautimme friteerattuja merenherkkuja sekä kyljyksiä. Ihastelimme myös elokuvateatterin tarjontaa. Ei niinkään elokuvien, vaan raamien takia; 500 bahtilla sai popparit ja juomat tarjoiltuna sohvalle jossa sai rönöttää elokuvaa tuijottamassa. Kuulosti melkein yhtä hyvältä kuin kotona. :-)Harkitsimme, mutta päätimme kuitenkin passata. Paluumatkalla poikkesimme (tahtomattamme) jalokivitehtaalle. Taksisuharit raijaavat viattomia turisteja tutustumaan kyseisiin paikkoihin ja saavat itse siitä jotain leimoja ja muita palkkioita. Kieltämättä varsin jänskän oloinen paikka. Koska emme enää ehtineet uimaan, menimme tutustumaan Karon sales plaza-torille. (Jälleen hyviä ostoksia ja tinkimistä hulluuteen asti)
Shoppailtuamme menimme syömään rantakadun ökyravintolaan. Valkotiilinen terassi tarjosi ulkotulineen upeat puitteet illalliselle rannan tuntumassa. Hotellilla Timo onnistui pimentämään puhelimensa kokonaan pudottamalla sen lattialle.

Pitkäperjantai 6.4.2007

Uimaan lähtiessä kävimme tinkaamassa minisurffilaudan pääsiäisen kunniaksi. Kävimme uimassa ensin päivällä, ja sitten uudestaan auringon laskun aikaan. Välissä hurautimme tuk-tukilla hotellille syömään. Illalla menimme kauppaan ostamaan Baileys pulloa. Ensimmäisessä kaupassa oli mielestämme liian kuuma, seuraavasta kaupasta Baileystä emme saaneet, mutta saimme viisi taksipienoismallia, buddahärvelin, simpukkakilpikonnan sekä kukkamaljakon. Kolmannesta kaupasta ostimme vihdoin pullon, joka kyllä maksoi huomattavasti enemmän kuin ensimmäisessä kaupassa, sekä enemmän kuin edellä mainitut tuliaiset yhteensä. (1050/760) Löysimme tällä reissulla myös loistavan cooler merkin: Spy (35 baht/plo) Kamikaze, Mai Tai ja Screwdriver, hyvää mutta maukasta!

Lauantai 7.4.2007

Tänään nukuimme pitkään ja kävimme sen jälkeen pizzalla ja pastalla "keskustassa". Paluumatkalla löysimme majan, jossa myytiin työkaluja. Timo osti sähkömittarin ja ruuvimeisselisetin (yhteensä 100 baht) jolla Timon puhelin saatiin taas takaisin pelikuntoon. Apteekista buranaa ja korvapumppu hintaan 110 baht. Iltapäivän vietimme rannalla. Siellä oli meitä vastassa suunnattoman isot ja ihanat aallot. Timo surffasi "titty boarding"-laudalla hauiksensa kipeiksi. llalla lähdimme paikallisille markkinoille. Tällä kertaa emme ostaneet markkinoilta muuta, kuin neljät kengät, kolmet kalsarit ja kanavartaat, jotka nautimme myöhemmin omalla parvekkeella huurteisen Singha-oluen ja vähemmän huurteisen Gekkosen kanssa. Näimme kyseiset kanat jo päivällä torilla tallustelemassa... maistuivat muuten tosi hyvältä kastikkeen kanssa. :-)
Jälleen ukkoskuuro ja sadetta hetken aikaa sammakkojen, Gekkosen ja muiden iloksi!

Sunnuntai 8.4.2007

Tänään matkustimme aamulla Phuket Orchid hotelliin ja maksoimme FantaSea showhun liput. Tämän jälkeen hurautimme takaisin omalle hotellille uimaan ja syömään. Meri oli edellisenä päivänä syönyt Timon huivin, joten matkalta Piia tinkasi samanlaisen hintaan 70 baht.

Iltapäivällä matkustimme Phuket Towniin järjettömän suurille viikonloppumarkkinoille. Kiertelimme yli 3 tuntia toria, emmekä vieläkään kerenneet nähdä kaikkia kojuja. Lämpötila muistutti meitä edellisen kämppämme saunasta, jonka kiuas oli jo parhaat vuotensa nähnyt. Piia osti kengät (yllätys yllätys), korvakorut sekä muutaman rannekellon. Tuliaisiksi ostimme myös parit huivit, sekä rannekorun. Timo osti USB Bluetooth sovittimen, USB RS-232 sovittimen sekä USB SIM-kortin lukijan/kirjoittajan yhteishintaan 1200 baht. Torilta lähdettäessä poikkesimme vielä ruokapuolelle, josta mukaan tarttui kotitekoista naudanlihapaistia, mandariineja, muutama kanavarras sekä paikallisia lihapullia, joista viimeiset osoittautuivat kyllä turhan eksoottisiksi meidän makuumme. Muu ruoka oli kuitenkin niin loistavaa, että ei voinut kuin nauttia. Ruoka-ostokset jäivät alle 100baht ja kanaa jäi vielä huomisellekin. Piia on kovin huolissaan, kun Gekkonen ei ole kotona.

Maanantai 9.4.2007

Eilen tuli maisteltua onko Sangsom pullossa whiskyä vai rommia sen verran, että selvisi, että pullossa ei ole kumpaakaan (Ja shehän muuten oli rommia!). Tästä ja reippaasta kävelystä johtuen otimme päivän hyvin rauhallisesti ja aamupalan jälkeen heräsimmekin vasta puoli kolmen aikaan uudelleen. Tämän jälkeen kävimme uima-altaalla, ja sitten olikin jo aika lähteä FantaSea showhun.

Paikan päällä menimme ensin maailman suurimpaan aasialaiseen buffetravintolaan (näin meille ainakin kerrottiin). Puitteet ravintolassa olivat kieltämättä megalomaaniset ja ruokalajeja oli lähes loputtomiin. Varsinaisen seisovan pöydän lisäksi seinustoilla oli useita pisteitä, jotka olivat erikoistuneet erilaisiin annoksiin, kuten esim. testaamamme paahdettu ankka, sushi ja paahtopaistiannokset. Seisovassa pöydässä herkullisiksi osoittautuivat mm. Spaghetti Carbonara, napsija-kala kastikkeessa sekä Unkarilainen lihasysteemi. Jälkiruokapöydästä testasimme kymmenkunta erilaista kakkua, joista voittajaksi äänestimme suussa sulavan minttukakun.

Vatsat pullollaan suuntasimme sulattelemaan huvipuistoalueelle. Varsinaisia ravistimia ja vetkuttimia tässä huvipuistossa ei ollut, mutta muita mahdollisuuksia löytyi kuitenkin ilmakivääriammunnasta elefanttiratsastukseen. Erilaisia musiikki-, tanssi- ja taitonäytöksiä alueella oli jatkuvasti.
Illan odotetuin ja paras kohta oli kuitenkin itse FantaSea-show. Valokuvaus oli ikävä kyllä kielletty. Show kertoi väljästi paikalliseen kansantaruun perustuvan tarinan pojasta ja elefantista, jotka pelastivat maan asukkaat ahneuden käsistä ja ohjasivat kansan takaisin hyveiden ja rakkauden maailmaan. Esitys oli käsittämättömän monipuolinen ja taidolla toteutettu. Tarinankerronnan keinoina käytettiin tanssia, taikatemppuja, akrobatiaa ja eläintemppuja. Myös tehosteet olivat kunnossa. Lavalla ja katsomossa nähtiin lasershowta, tekosadetta, savukoneefektejä, ilotulitteita, erilaisia räjähdyksiä, videotehosteita jne. Erilaisten eläinten määrä näytöksessä oli myös runsas. Lavalla nähtiin elefanttien lisäksi kilejä, kanoja, vesipuhveleita sekä tiikeri. Tanssijoiden lisäksi lavalla lensi myös opetettuja kyyhkysiä. Osa akrobatiaesityksestä oli hienosti toteutettu suoraan katsomon yläpuolelle.
Homman kruunasi se, että saimme sattumalta teatterin (tod.näk.) parhaimmat paikat, joilta oli loistava näköyhteys joka puolelle. Olimme katsomon puolessa välissä ja edessämme oli juuri kulkuväylä niin, että elefantit ja näyttelijät kävelivät aivan kosketusetäisyyden päässä.
Illalla havaitsimme, että Geksu oli taas kotona, joten kuningaskunnassa kaikki hyvin.

Tiistai 10.4.2007

Tänään päätimme lähteä, ja jopa päädyimmekin Lotus-kauppakeskukseen (paikallinen Prisma). Tällä kertaa älysimme jo olla ostamatta hirveitä määriä tavaraa, koska kummallakin oli jo huoli siitä, että nykyisetkään tavarat eivät meinaa mahtua laukkuihin ja painorajoituksiin. Ostimme kuitenkin jonkun verran koruja (6 kpl hintaan 100baht), tuulilintuhärvelin, puuhaarukoita, rannerenkaita ym. turistikrääsää. Timo uhrasi tämän lisäksi 10 bahtia vesiskootterisimulaattoriin ja pärjäsi heti ensiyrittämällä viidenneksi.

Tämän urakan jälkeen siirryimme uudelle visiitille BIG-C kauppakeskukseen. Ostimme sieltä lähinnä vesipyssyn ja vettä.

Hotellilla uituamme altalla päätimme lähteä vielä illalla paikallismarkkinoille. Sieltä lisää kelloja, koruja, Ristolle paita sekä vaimolle Buddha-riipus kaulaan. Nautimme myös hedelmämehuja ja grillikojujen antimia paikallisen rockbändin säestyksellä. Hedelmämehut tarjoiltiin mukaan näppärästi pullon sijaan kahvallisessa muovipussissa, johon laitettiin pilli pystyyn.
Jatkoimme iltaa omalla partsilla salamointia ihaillen ja sadetta odotellen meidän oman Skeggen pitäessä seuraa kaverinsa kanssa. Viihdekin oli taattu, koska live-musiikki markkinoilta kuului myös meidän parvekkeellemme asti.
Tulihan se sadekin sieltä puolen yön korvilla, ja kovaa tulikin.

Keskiviikko 11.4.2007

Tänään kävimme tutustumassa Kata Beachiin. Ranta oli matala, mutta mukava. Pohjassa oli korallia ja simpukoita. Timo bongasi mm. seeprakaloja ystäviemme pikkumeduusoiden lisäksi. Aallot olivat taas isohkoja, sääli että surffilauta unohtui hotelliin. Uimisen jälkeen kävelimme Katan keskustan liepeille syömään jätskit, sitten tuk-tukilla hotellille ja vielä tunniksi altaalle öllimään. Illalla söimme mahtavan aterian Red Onionissa hintaan 485 baht, sis. myös juomat. Koska olemme nuukia ja paikka oli äärimmäisen suosittu, siirryimme pois seuraavien tieltä ja jälkiruokadrinksuille vastapäisen marketin ovelle. Tämän jälkeen talsimme jälleen torin läpi takaisin hotellille.

Torstai 12.4.2007

Tänään vietimme aamupäivän hotellissa ja lähdimme jälleen syömään. Piia söi elämänsä ensimmäisen hummerin hyvällä ruokahalulla ja Timo veti vatsan täyteen Tiikeriravuista. "Eipäs sitä aikaisemmin olekaan tullut ähkyä kolmesta ravusta!" Erittäin maittava kulinaristinen kokemus. Sulattelu tapahtui jälleen kotoisasti hotellin uima-altaalla.
Auringon laskettua lähdimme markkinoille ostamaan viimeiset tuliaiset. Keskustassa oli jo buddhalaista uuttavuotta enteilevä vesisota aloitettu, ja moni saikin saavillisen niskaansa mopoillessaan läpi vesitykistökeskityksen. Itse säästyimme vielä toistaiseksi kastumiselta, joskin täpärästi. Illastimme toistamiseen Red Onionissa, tällä kertaa Piia nautti ankanpoikaa appelsiinikastikkeessa ja Timo härkää tuoreen tankoparsan kera. Jälkkäriksi jaoimme Banana Splitin. Sade alkoi taas vanhaan malliin juuri kun ehdimme hotellille. Geksu odottelikin jo kotoisasti parvekkeen katossa . Piialle alkavan flunssan oireisiin paikalliskaupan viinahyllystä parasetamolia, 12 baht / 10 kpl. Kyllä se siitä.

Perjantai 13.4.2007

Tänä aamuna ei tarvinnut hotellista poistua huomatakseen, että on Songkran (buddhalainen uusivuosi) Aamiaiselle tallustettaessa munkit saapuivat temppeliltä hotellin pihaan. Arvovieraille levitettiin punaiset matot, annettiin lahjoja ja tarjoiltiin kahvia. Tämän jälkeen he siunasivat hotellin työntekijät. Ihmeteltyämme tuokion tapahtumien kulkua suuntasimme syömään. Aamukaste tuli jo hotellin ravintolassa, jossa Timo sai vesipistoolista selkään ja ravintolatyöntekijä kävi levittämässä valkoista töhnää kummankin poskiin. Oli siis selvästi aika hakea sotavarustus päälle ja lähteä räätälijahtiin. Suuntasimme kostoa hautoen vesipyssy ladattuna alueelle, jossa räätäleitä olimme viimeksi nähneet. Matka jäi kyllä kohtuullisen lyhyeksi. Edettyämme n. 200 metriä olimme kummatkin hiuksista varpaisiin asti kasteltuja... useaan otteeseen. Vetäännyimme pieneksi hetkeksi hotellin suojaan hiomaan strategiaa. Ennen paluuta isolle kadulle harjoittelimme ampumalla ohi ajavia motoristeja hotellin sivukadulla. Tässä vaiheessa jo ymmärsimme, että meidän asevalintamme oli mennyt kaliiberin suhteen täysin pieleen. Millään puolimetristä pienemmällä tykillä olisi aika heikot mahdollisuudet selvitä. Tällä kertaa suunnistimme siis keskustasta poispäin. Tällä kertaa pesu ja huuhtelu tuli käytännössä ennen kuin ehdimme edes varoa. Kaikki avolava-autot tuntuivat olevan valjastettuina veden ja jään kuljetukseen, ja lavalla matkusti tynnyrikaupalla jäävettä ampujien lisäksi. Mukaan toki mahtui paketti- ja henkilöuima-autojakin. Parinkymmenen vaivalloisen metrin jälkeen löysimme kaupan, jonka edessä tuntui olevan kokonainen kolonna pesuvalmiita taistelijoita. Koska mahdollisuutemme eivät olleet häävit, päätimme liittoutua. Musiikista vastasi paikallinen rytmiryhmä, joka soitteli Singhamaisia rytmejä kasettien päälle. Piia päätti ryhtyä soittamaan kongarumpuja paikallisten kanssa ja sai palkinnoksi muutamia jääkuutiosaaveja niskaan sekä kädet täyteen singha-pulloja. Timo siirtyi eturintamaan napaten kunnollisen ämpärin käteensä painepesurin suojatessa selustaa. Kauppias tuli sotureille tarjoamaan tuoretta vasta paistettua kalaa ja savustettuja simpukoita.

Tällainen kokopäivävesisota on kohtuullisen uuvuttavaa, joten välillä oli taas pakko vetäytyä hotellille hengittämään muutakin kuin vettä. Piia epäili vielä kärsivänsä flunssan oireista, joten kolmannelle kierrokselle Timo lähti yksin, vaikkakin ystävälliset kaupunkilaiset nappasivat innokkaan soturin riveihinsä samantien. Nyt puolustettiin kaupan viereistä karaokepaikkaa Sangsom-, eli rommipalkalla. Tuli opittua sekin, että paikalliset eivät todellakaan erottele whiskyä ja rommia millään tavoin. Tämän jälkeen kyllä uni maistui.

Lauantai 14.4.2007

Aamupalan jälkeen lepäsimme hetken ja lähdimme sitten Kata Beachille. Tällä kertaa muistimme surffilaudan, mutta aaltoja ei ollut nimeksikään. Piia kuitenkin järjesti paikalliselta vesivelholta Timolle varsin näppärästi laskuvarjon selkään. Kyllä äijä lähti näppärästi, vaikka veneen perässä juokseminen ei järin vakuuttavalta toteutukselta kuullostanutkaan. :-)
Lentely näytti varsin mallikkaalta ja koko sessio tallentui myös kameraan.
Nälkä ajoi rannalta kuitenkin takaisin hotellille. Käväisimme vielä hetken pulahtamassa hotellin altaalla ja jätimme surffilaudan seuraavien kävijöiden iloksi. Syömään menimme italialaiseen tyyliin Karon Cafe-ravintolaan, jota kovasti suositeltiin ja ihan kyllä syystä. Olimme jälleen kylläisiä, joten päätimme mennä sulattelemaan ja tutustumaan viereiseen thai-hieronta paikkaan. Piia otti ylellisen jalkahieronnan ja Timo vietiin yläkerran lattialle väänneltäväksi ja käänneltäväksi oikein perinteiseen thaityyliin. Loppujen lopuksi tämä oli yllättävän mukavaa. Kahden hengen tunnin hoito köyhdytti meitä 550 bahtia, eli n. 11€.

Rentoutuneina palasimme hotellille nauttimaan viimeisestä illasta. Piian flunssa oli jo kadonnut, mutta Timo sai tilalle korvasäryn.

Sunnuntai 15.4.2007

Lähtöpäivä. Aamulla ylös klo 7 ja aamiaiselle, viimeisen kerran. Operaatio pakkaus sujui yllättävän hyvin, ja taisimmekin olla ainoat jotka todella noudattivat matkatavaroiden painorajoituksia. Bussia odotellessa vaihdoimme kuulumisia muiden suomalaisten kanssa, sitten alkoikin matka kohti lentokenttää. Kentällä jonotimme monenlaisissa jonoissa paikasta toiseen, kunnes saavuimme jonoista hitaimpaan, nimittäin pikaruokajonoon. Reilun puolen tunnin jonotuksen jälkeen ehdimme juuri syödä, kun pääsimmekin jo koneeseen ja ahtaus voi jälleen alkaa. Timoa hieman huolestutti koneeseen meno korva kipeänä ja vaikka lähtö sujui yllättävän kivuttomasti korvakäytävä laajeni melkoiseksi palloksi lennon aikana. Tästä aiheutui viikon sairasloma, mutta tulipahan aikaa editoida matkasivut kuntoon. :-)

Haluamme kiittää kaikkia teitä, arvoisat häävieraat, jotka teitte tämän mahtavan reissun mahdolliseksi!!!!!! :-)
KIIITOS!!!!!

t. Piia & Timo

Piian ja Timon hääkuvat